sunnuntai 29. syyskuuta 2019

Paratiisissa kaikki hyvin

Terveiset Kreikasta, Rodokselta. Saari on upea ja nautitaan pojan kanssa auringosta, lämmöstä ja loman tunnelmasta. Stressitasot on laskenut, kun päivät kuluu leppoisasti ilman kotitöitä ja muita arjen rutiineja. Niistä todellakin tarvitsee irtiottoa ajoittain.

Lentomatka meni tuttuun tapaan loistavasti. Olen niin onnellinen, että meidän poika on kiertänyt maapalloa vauvasta asti eikä jännitä koneessa. Luca leikki iloisesti minun sylissä koko matkan ja sai jopa kehuja kanssamatkustajilta miten reippaasti jaksoi istua paikallaan. Neljän tunnin lennot menee sujuvasti, kun vaihdan kentällä vaipan juuri ennen koneeseen nousua ja seuraavan kerran perillä. Näin ei tarvitse vaippa hommaa tehdä koneen ahtaissa tiloissa. Muutama oma lelu mukaan ajan vietteeksi ja välipalaa, niin matkustaminen onnistuu.

Hotelli on loistava ja palvelu toimii. Lapset huomioidaan hienosti ja henkilökunta on avuliasta. Pieni mutka oli matkassa,  kun meidän huone oli ensin hissittömän rakennuksen toisessa kerroksessa. Nukuttiin ensimmäinen yö siellä ja sitten meidät muutettiin maan tasalla olevaan huoneeseen, josta on kätevästi suora yhteys hotellin puutarha-alueelle. 

Tuleva viikko ollaan Lucan kanssa niin lomalla arjesta, nautitaan auringosta, seikkaillaan ympäri saarta sekä nähdään ja koetaan uusia asioita. Paratiisissa on siis kaikki hyvin.

Ihanaa sunnuntai-iltaa täältä palmujen alta 😘 







 



perjantai 27. syyskuuta 2019

I love me -tapahtuma 2019 ja LIPPUJEN ARVONTA


Kaupallinen yhteistyö Helsingin Messukeskus. Lokakuussa on jälleen se syksyn odotetuin Pohjois-Euroopan suurin hyvinvointitapahtuma Helsingin Messukeskuksessa 18.-20.10.2019. Messut on tuttuun tapaan täynnä ihanaa uusinta muotia, kauneutta sekä terveyttä edistäviä ja luonnonmukaisia tuotteita. Messuilla esitellään tulevan kauden hius- ja meikkityylit, kello- ja korumaailman uutuudet, muodin viimeisimmät virtaukset sekä uusimmat kauneuden- ja terveydenhoitotuotteet.

Olen todella iloinen voidessani laittaa arvontaan myös teille kaksi lippua tähän kokonaisvaltaiseen hyvinvoinnin lifestyle -tapahtumaan. Nyt voit voittaa sekä itsellesi että kaverillesi liput tämän vuoden I love me -messuille. Osallistumisaikaa on lauantaihin 5.10. klo 23.59 saakka.

Osallistu arvontaan kommentoimalla tätä kirjoitusta ja muista jättää myös sähköpostiosoitteesi kommentin lisäksi, että saan yhteyden voittajaan. Voit myös lähettää minulle suoraan sähköpostia osoitteeseen sarin.maarit@gmail.com ja osallistua lippujen arvontaan.

Kirjoitan messuista blogissani ja esittelen teille juuri ne kaikista ihanimmat ja kiinnostavimmat uutuudet hyvinvoinnin edistämisessä, luonnonmukaiset keinot kauneudenhoidossa, ajankohtaiset teemat luennoista sekä tietenkään unohtamatta sitä muotia, joka on meille kaikille naisille lähellä sydäntä. Olen todella innoissani tästä syksyn supertapahtumasta, jonka avulla jokainen meistä voi oppia uusia luonnollisia keinoja hyvinvointinsa parantamiseksi ja saada arkeensa lisää positiivista energiaa.

Onnea arvontaan ja nautitaan messuista 😘

torstai 26. syyskuuta 2019

Matkakuumetta - taaperon kanssa matkustaminen

Viikon aikana olen valmistautunut Kreikan matkaa varten, jonne lähdetään lauantaina pojan kanssa. On se vaan joka kerta omanlaisensa operaatio, kun taaperon matkavaatteita, leluja ja tarvikkeita miettii. Olen kaivanut kesävaatteet molemmille kaapeista esille, hakenut kaupoista täydentävää vaatetusta ja seurannut sääennusteita. Hellettä ja aurinkoa luvassa, täydellistä lomasäätä siis! Mukaan lähtevää tavaramäärää katsoessa ei heti uskoisi, että kyseessä on viikon matka, koska kasa näyttää lähinnä pieneltä muuttokuormalta. Mihin ihmeeseen tätä kaikkea taas tarvitaan, mutta mitään ei voi poiskaan jättää.

Tärkeintä on huomioida lentomatkat eli matkamaidot, viihdykkeet, välipala, vaipat ja muut hoitotarvikkeet sekä varavaatteet. Hoitotarvikkeita saa onneksi näppärissä matkakoon pakkauksissa, joita otan kaikille matkoille mukaan. Näin saan tutut ja turvalliset tuotteet Lucalle käyttöön myös lomakohteessa ja lentomatkan aikana. Suosin lentokoneessa kerrospukeutumista sekä itsellä että lapsella, niin perillä on sitten helppo vähentää vaatetusta. Mikäli mahdollista, niin varaan päivälennot, jotta päiväunet ajoittuisi lennon ajalle. Näin saan koneessa hieman omaa aikaa, joka on kiva käyttää tulevan loman tunnelmointiin. 

Perillä kaikki onkin jo helppoa. Sen kun kaivaa laukusta hellevaatteet molemmille ja pojalle hellehatun sekä muistaa pitää vesipullot mukana. Luca rakastaa töpsytellä paljain jaloin auringon lämmössä rannalla ja allasalueella (sekä äiti myös). Huoleton all inclusive varmistaa, että lapselle on aterioiden lisäksi tarjolla lähes aina hedelmiä ja muuta välipalaa nälkäkiukun estämiseksi. Ihanaa miten hyvin hotellit nykyään huomioi lapsiperheet ja kaikki toimiminen on tehty sujuvaksi. Ulkomailla ollaan muutenkin niin lapsirakkaita ja hotellin henkilökunta on aina valmiina auttamaan. Sitten vain pakkaamaan loput tavarat ja valmiina ollaan.

Ihanaa perjantaita ja viikonlopun alkua kaikille 😘




maanantai 23. syyskuuta 2019

Yksinolon taito ja ihanuus - tarve kuulua laumaan


Luin psykologin haastattelun, jonka mukaan jokaisen pitäisi osata tehdä kolmea asiaa yksin - nukkua, itkeä ja nauttia. Kolme hyvin yksinkertaista asiaa, mutta silti niin moninaista. Haastattelu antoi ajattelemisen aihetta ja laittoi minut miettimään omaa taitoani ja tarvettani olla yksin itseni kanssa, sekä sitä miten paljon asia onkaan muuttunut äitiyden ja iän myötä.

Nuorempana en osannut olla lainkaan yksin, en ainakaan ollut sitä mielelläni. Kamalinta ja tylsintä mitä tiesin oli viikonloppu kotona, ilman, että olisi ollut sovittuna ainakin yksi kavereiden keskinäinen illanvietto kaupungilla tai muu vastaava meno. Oli tärkeää tuntea kuuluvansa joukkoon, johon saattoi luottaa ja saada tukea. Kaverit muodosti sen perheen, jota ei silloin vielä ollut. Seurustelusuhteet alkoi joskus samasta syystä, sitä kaipasi kumppania ja seuraa arkeen. ihmistä, jonka kanssa jakaa asioita sekä saada tukea ja turvaa. Tämä tarve varmasti liittyi osittain nuoruuden epävarmuuteen. Oli turvallista, kun joku oli olemassa itseä varten ja johon pystyi luottamaan sekä tukeutumaan epävarmoina hetkinä. Tavallaan sitä kasvoi aikuiseksi toisen kanssa ja kuten hyvin usein käy, niin aivan erilaiseksi kuin se vierellä oleva.

Raskausaikana alkoi tulla jännä tunne, että eihän sitä ole enää lainkaan yksin, kun sisällä on mukana kaikessa ja kaikkialla oma syntymätön lapsi. Varsinkin loppuraskaudesta tämä tunne oli vahva, kun lapsen liikkeet erotti jo selvästi. Kun sitten poika syntyi ja ymmärsin miten kiinni toisissamme oikeasti olemme, aloin hiljalleen kaipaamaan aikaa yksin aivan eri tavalla kuin aiemmin. Nykyään sitä on jopa mustasukkainen siitä omasta hetkestä ja erittäin tarkka siitä miten sen viettää. Ne muutamat hetket vuorokaudessa merkitsevät todella paljon oman jaksamisen ja palautumisen kannalta. Aivosumu poistuu liikunnan ja rentoutumisen myötä sekä muistaa taas onnen ja kiitollisuuden syyt elämässä. Onneksi niitä syitä on monia, koska aina asiat ei ole ollut yhtä hyvin.

Yksinolo ja yksinäisyys on kaksi aivan eri asiaa. Yksinäinen (tai jopa masentunut) voi olla, vaikka olisi seurassa, jos ei tunne kuuluvansa joukkoon erilaisuutensa vuoksi tai sinua ei oikeasti ole siihen hyväksytty. Vaikka yksinolo on hetkittäin ihanaa, niin ihminen on pohjimmiltaan laumaeläin ja tarvitsee oman yhteisönsä, johon kuulua ja tulla hyväksytyksi. Valitettavasti tämä asia ei ole itsestäänselvyys. Jopa työpaikoille on muodostunut eräänlaisia kuppikuntia, jotka päättävät ketä joukkoon hyväksytään ja ketä ei. Osa ihmisistä joutuu tuntemaan yksinäisyyttä ja surua siitä, ettei heitä ole hyväksytty. Eihän se ole kiva tunne herätä siihen ajatukseen, ettei minusta pidetä. Ilmiö on tuttu myös kouluissa ja kulkee siellä nimellä koulukiusaus.

Onneksi elämä on aina kantanut ja asiat järjestyneet. Nykyään osaa jo luottaa ajatukseen, että kun toimii itse oikein, niin hyviä asioita vain tapahtuu. Kaikella tapahtuneella on yleensä tarkoituksensa, jopa niillä ikävillä. Menneisyys on tehnyt meistä sellaisen, mitä nykyään olemme ja tulevasta voimme vain arvailla. Siksi on tärkeätä nauttia nykyhetkestä, välillä yksin, välillä perheen ja ystävien kanssa, ja muistaa huolehtia läheisten lisäksi myös omasta itsestä.

Näin syvällisiä mietteitä tällä kertaa tälle illalle, ihanaa illan jatkoa 😘

sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Blogihaaste - 6 kuvaa kesästä

Tähän blogihaasteeseen vastasin joskus heinäkuussa. Tämä postaus on kuitenkin jäänyt Bloggeriin muutossa vanhalle alustalle, eikä ole siirtynyt muiden päivitysten mukana. Julkaisen tämän nyt uudestaan tällä alustalla, koska onhan näin syksyllä ihana vielä kerran muistella jo mennyttä kesää ja sen lämpimiä muistoja.


Marjat, oma rakas pieni poika ja mummolan mökin portaat. Kesän makuja, ahomansikkaa ja mustikkaa. Mökin tunnelma ja raikas ilma kesäsateen jälkeen. Nostalginen fiilis katsoa, kun oma poika maistelee samoja kesän marjoja kuin mistä itse tykkäsin lapsuuden kesinä.


Juhannus, keskikesän juhla. Pelkästään sanoina, niin ihana. Kuulun ehdottomasti ihmisiin, jotka rakastaa ja odottaa yöttömän yön juhlaa ja sitä valon määrää. Olisipa aina kesä, oma perhe, sukulaiset, serkut ja ystävät mummolassa. Juhannuksen herkut ja se kiireetön tunnelma, joka syntyy pelkästään yhdessäolosta ja yhteen kuuluvuuden tunteesta. Hassua on se, että joka juhannus perinteisesti valmistamme tietyt herkut, mutta aina on ehtinyt unohtaa miten hyvälle ne maistuvat. Sama juttu on jouluna kinkun kanssa.


Karvaiset kaverini nauttivat kesästä (jos ei ole liian kuuma). Kesään kuuluu olennaisesti myös koirien leikkien seuraaminen pihalla. Samoin heille paistuu grillissä omat makkarat ja kanat sekä muut lihaherkut. Jäätelö maistuu helteellä ja erityisesti vaniljajäätelö on suosikki.


Rantasauna ja uiminen puhtaassa mökkirannassa. Jo keväällä sitä alkaa odottamaan ja miettimään, koska sen talviturkin heittäisi. Seuraan uutisista veden lämpötilojen kohoamista ja kerään rohkeutta. En kuulu avantouimareihin, vaan minulle veden pitää olla vähintään lämpimää ja uinti on aina saunan yhteydessä. Ihana tunne, kun talviturkki on heitetty ja kesä virallisesti alkanut.


Pohjanmaan kesämummola on yksi maailman rakkaimmista paikoista. Sinne kiteytyy oma lapsuus, suvun historia ja nykyisyys, jossa oma lapsi nauttii vuorostaan suvesta ja saa omat kesämuistonsa. 


Oma koti ja puutarha kesällä. Kuva on otettu alkukesän vihreydestä, kun rhodot on vielä kukassa ja juhannusta vasta odotellaan. Näin koirien ja pienen lapsen äitinä on alkanut viimeistään arvostamaan omaa aidattua puutarhaa ja sen suomia aktiviteetteja. Helpottaa arkea kummasti ja lapselle riittää, kun aukaisee oven kesäpäivänä ja antaa leluja mukaan, niin leikit alkaa saman tien.
Tässäpä nämä nyt oli, 6 kuvaa, joista näkyy minulle rakkaita ihmisiä, paikkoja ja kesän muistoja.

Jos joku ei ole vastannut vielä tähän haasteeseen, niin nyt on oikea aika 😘

perjantai 20. syyskuuta 2019

Aamulenkin maisemat













Olipas ihanat maisemat taas kerran aamulenkillä koirien kanssa. Ollaan onnekkaita, kun saadaan asua kauniissa eteläisessä Espoossa meren äärellä ja nauttia tästä miljööstä, mutta silti Helsinkiin on vain parinkymmenen minuutin ajomatka ja Isoon Omenaan puolet lyhyempi. Luonnon keskellä, mutta lähellä kaupungin palveluita, oikea suomalainen unelma siis.

Kaunista viikonloppua kaikille 😘


torstai 19. syyskuuta 2019

Pojan kanssa Kreikkaan kahdestaan

Nyt olen kerännyt rohkeutta tarpeeksi ja jahkaillut asian kanssa aivan riittävästi. Lopultakin lähdetään Lucan kanssa aivan kahdestaan kunnolla reissuun. Siten, että perillä ei ole isovanhempia tai muutakaan tukijoukkoa odottamassa, jännää ja ihanaa! Ollaan aiemmin käyty risteilyllä Tallinnassa, lentokoneella siskon luona Oulussa ja mökkimatkoja junalla, mutta aurinkoloma etelän lämpöön kahdestaan on vielä jäänyt kokematta.

Mielellään toki oltaisiin lähdetty koko perheen voimin syysmatkalle, mutta miehen työtilanne syksyn osalta on sen verran tiukka, että päädyimme tähän ratkaisuun. Ainakin minä ja poika pääsemme nyt matkalle. Toivottavasti talvella sitten mieskin pääsee mukaan matkalle ja alustavia suunnitelmia sekä lomahaaveita meillä jo onkin.

Kohteeksi minulle ja Lucalle valikoitui Kreikan Rodos, jonne matkaamme ensi viikonloppuna. Asumme siellä pienelle lapselle sopivassa all inclusive rantahotellissa Ixiassa. Rajasin matkahausta pois kaikki välilaskulliset ja yli neljän tunnin lennot, ettei matkustaminen mene liian raskaaksi. Ixiasta on Rodoksen kaupunkiin ainoastaan viitisen kilometriä, joten jos meno uima-altaalla ja leikkipaikoilla käy liian rauhalliseksi, niin taksilla pääsee nopeasti isomman kaupungin tunnelmaan. 

Onneksi ollaan Lucan kanssa niin tottuneita lentomatkustajia, ettei mitään uutta tässä sinällään ole. Olen muutenkin tottunut hoitamaan ja pyörimään pojan kanssa kaksin, joten vatsan pohjassa ei ole liikaa perhosia tulevan matkan takia. Odotan vain innolla pääsyä lämpimän auringon ja palmujen alle. Rentoutuminen, irtiotto kotitouhuista ja maiseman vaihdos tekevät nyt todella hyvää, kun ilma on alkanut mennä koleaksi ja sateiseksi. Minulle Suomen kesä oli liian lyhyt, joten on mukava päästä jatkamaan sitä Kreikkaan.

Matkaa odotellen täällä siis ollaan, ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille 😘

Ps: Kuvassa on Italian Como järven maisemia, jossa olimme mieheni kanssa ensimmäisellä yhteisellä lomamatkalla pariskuntana.



keskiviikko 18. syyskuuta 2019

Miesten suhde kotitöihin - kuuluuko heitä passata?


Arvostaako miehet kotitöitä? Tai ymmärtävätkö he edes miten paljon aikaa niihin kuluu vuorokaudessa? Käsi ylös kaikki ne naiset, jotka järjestelevät kotia aamusta iltaan ikään kuin huomaamatta astianpesukoneen täytön, ruoan laiton, pyykin pesun ja lapsen syöttämisen ohessa. Itse kuulun näihin vaimoihin, enkä usko olevani ainoa.

Aamulla kun herään, niin työvuoro alkaa välittömästi. Lapsen hoidon ja päiväkuntoon laittamisen ohella, laitan kodin järjestykseen sekä yritän samalla suoriutua omista aamutoimista. Yleensä teevesi ehtii jäähtyä vähintään viisi kertaa ennen kuin saan sen juotua, meikkaaminen on aika haastavaa, kun lapsi keksii juuri silloin haluta syliin sekä sängyn petaaminen kestää ikuisuuden, koska pojan mielestä se on maailman hauskinta leikkiä. Onneksi minulla ei ole aamuisin kiire minnekään, koska sen verran aikaa liikkeelle lähteminen nykyisin vie.

Pitävätkö miehet itsestään selvyytenä, että kodin työt on ns. naisten töitä ja ne kuuluvat automaattisesti naisten hoidettavaksi? Aivan tähän en usko, mutta jos itse en tekisi tätä sala siivoamista ja järjestelyä, niin kotimme olisi melko pian huomattavan epäjärjestyksessä. Myönnän myös, että haluan hoitaa tietyt kotityöt omalla laillani, kuten astianpesukoneen täyttämisen. Tunnustan kuuluvani niihin puolisoihin, jotka uudelleen järjestävät astianpesukonetta miehen täytön jälkeen, koska eihän ne pienet lautaset kuulu isojen paikalle tai kauhat sekä lastat aterimien telineelle. Jotkut asiat on vaan helpompi ja nopeampi hoitaa itse.

Vaikka nainen hoitaisi kaikki kotityöt, niin sekään ei välttämättä riitä kaikille miehille, vaan tämän lisäksi he haluaisivat elää kotona kuin viiden tähden hotellissa. Kahvit pitäisi keittää ja tarjoilla, korjata likaiset astiat pöydästä ja hakea lisää juomista tai milloin mitä he keksivät vain haluta. Tätä he yleensä perustelevat sillä, että hoitavat miesten töitä. Tällä tarkoitetaan kai lumitöitä ja sen sellaista. Mutta tarvitseeko näistä miesten töistä huolimatta kuitenkaan kenenkään naisen kotipalvelijaksi ryhtyä? Ehkä joku nainen vapaaehtoisesti haluaa ja tykkää passata, kuten Sirpa Selänne on lehdessä kertonut tykkäävänsä, mutta mielestäni ei tarvitse, eikä meillä näin asia olekaan. Onhan se tietenkin joskus hurmaavan alkukantaista vähän passata omaa miestä, mutta silloin syynä on oma halu eikä suinkaan pakko tai käsky.

Loppupäätelmä asiasta on, että vastavuoroisuus on hyvä muistaa myös kotitöiden osalta. Kenenkään elämän tehtävä ei tulisi olla ainoastaan pyykkien, villakoirien tai likaisten astioiden hoitaminen, vaan muutakin sisältöä elämässä ja arjessa täytyy olla. Olen myös huomannut, että kotitöistä tarvitsee aivan samalla tavalla lomaa kuin kodin ulkopuolisesta työelämästä, jotta taas sitten jaksaa arjen puurtamista ja ehkä jopa sitä pientä passausta.

Ihanaa syksyistä keskiviikkoa kaikille 😘

maanantai 16. syyskuuta 2019

Näin meillä nukutaan, entäs teillä?


Nukkuminen ja hyvät yöunet on noussut aika tärkeäksi asiaksi Lucan syntymän jälkeen. Raskaana ollessani ajattelin, että pinnasänky on aluksi minun ja mieheni makuuhuoneessa ja sitten siirtyy seinän taakse lastenhuoneeseen Lucan ollessa noin puoli vuotias. Minä oikeasti luulin, että jo siinä vaiheessa lapsi nukkuisi läpi yöt käytännössä missä vaan. Pinnasänky on kuitenkin edelleen isoimmassa makuuhuoneessa pojan kohta täyttäessä 2 vuotta. Mitenkäs tässä näin kävi ja missä mies nukkuu nyt?

Lucan ollessa vauva kävi aika nopeasti selville, että mieheni ei jaksa käydä töissä, mikäli hän joutuu heräämään pari kolme kertaa yössä maidon lämmittämistä ja vaipan vaihtoa varten. Toki alussa, kun toivuin vielä sektiosta, hän auttoi öisin päivätöistä huolimatta. Kun Luca hieman kasvoi, niin sovimme, että hän nukkuisi alakerran työhuoneessa viikolla, jos seuraavana aamuna olisi aikainen herätys töihin. Tätä päätöstä nopeutti myös se, että Luca alkoi valvoa aika myöhään ja iltavilli siirtyi aina vain myöhemmäksi. Lopulta pikku hiljaa kävi niin, että järjestely jäi pysyväksi ja nukun edelleen Lucan kanssa samassa huoneessa ja mieheni alakerran työhuoneessa. Pinnasänky on Lucan ohella jäänyt isoimpaan makuuhuoneeseen, mutta ainostaan parisängyn viereen ns. turvalaidaksi, koska Luca nukkuu tiiviisti yöt minun vieressä.

Jäimme siis Lucan kanssa kaksin (ja koirien kanssa) yläkertaan nukkumaan ja nyt vain ihmettelen, että mitenkäs homma saataisiin muutettua siten, että mieskin pääsisi yläkertaan takaisin. Toisaalta haluaisin pojan jo omaan huoneeseen, mutta en ole varma jaksanko viikkojen tai edes päivien unikoulua siirron toteuttamiseksi. Onhan se tuhiseva taapero myös suloinen siinä vieressä ja olen tavallaan tottunut nukkumaan pojan kanssa. Näin meillä siis nukutaan. Kahden kerroksen nukkujia ollaan ja siirtoa toteutamme ajatuksen tasolla.

Ihanaa alkavaa viikkoa ja hyviä yöunia kaikille 😘 


lauantai 14. syyskuuta 2019

Nosh vaatekutsut

Lauantaina oli erityisen ihana päivä ystävien kesken, kun Lucan kummitäti kutsui Nosh vaatekutsuille kauniiseen kotiinsa Espoon Latokaskeen. Nosh on tunnettu suomalainen vaatemerkki, jonka valikoimiin kuuluvat ylellisen pehmeät, laadukkaat ja aina sopivat naisten ja lasten vaatteet. Kutsu koski sekä minua että Lucaa, mutta tällä kertaa päätin nauttia kutsujen tunnelmasta ilman poikaa, hänen jäädessä kotiin viettämään isin kanssa isä-poika päivää. Näin minä sain rauhassa keskittyä shoppailuun, hyvään ruokaan ja seuraan sekä laatuaikaan muodin parissa.

Nosh vaatemerkki on perustettu vuonna 2009 ja ensimmäiset vaatemallistot tehtiin lapsille. Vuonna 2014 Nosh lanseerasi lastenvaatevalikoiman rinnalle suositun Nosh Women-vaatemalliston, jonka ihailijoihin ja käyttäjiin itsekin kuulun. Kaikkien Nosh vaatteiden pääraaka-aineena on luonnonmukaisesti kasvatettu ja sertifioitu luomupuuvilla. Kokemuksestani voin sanoa, että ne eivät ainoastaan näytä hyville, vaan myös tuntuvat taivaallisen ihanille päällä. Tuotteet sopivat eri tilaisuuksiin helposti asusteita ja kenkiä vaihtamalla. Itse saatan käyttää samaa tunikaa ensin päivällä tennareiden kanssa puistossa ja kaupassa sekä illalla korkkareiden ja näyttävien korujen kanssa ravintolassa.   

Nosh vaatemerkki on lanseerannut oman Nosh-vaatekutsut konseptin, jossa Nosh edustajat tuovat vaatekaupan asiakkaan omaan kotiin. Nosh edustajia on hieman yli 100 ympäri Suomea ja edustajan kanssa voi sopia omista vaatekutsuista. Meidän kutsujen edustajana toimi Miina Keskinen, jonka opastuksella löysimme itsellemme ja lapsille juuri ne oikeat koot ja mallit. Vaatteita voi tilata myös kutsujen ulkopuolella suoraan edustajalta, jolta saa aina henkilökohtaisesti tarvitsemaansa opastusta.

Miina esittelee suosittuja Pilkku- ja Moona rusettitunikaa.
Kuvien malleilla Kuura t-paita ja paitistunika.
Runo trikoopusero on lasten uutuuksia, joka sopii väriensä puolesta sekä tytöille että pojille.
Lucan serkulla yllään Easy ribbipusero, väri syksyinen auringonkukka.
Moonaa kaikissa sen väreissä (raparperi, musta ja tummansininen).
Moonan malleihin kuuluu tunika ja pusero.


Rakkaat jakardipusero on yksi suosikkejani, sen kuosissa on joutsen.
Miinalla kädessään tyttöjen Ihastus collegesvetari, Neilikka taskutunika ja Vieno neulosjakku.

Tällaisten päivien parasta antia on rento yhdessäolo, yhdistettynä kaikkia naisia kiinnostavaan muodin teemaan. Hyvä ruoka on ainoastaan plussaa päälle. Lucan kummitäti hemmotteli meitä tällä kertaa muun muassa marjaisella juustokakulla, joka oli tehty Oreo keksi pohjaan. Kutsujen järjestäjälle kaikki onkin niin helppoa, kun ammattitaitoinen Nosh edustaja hoitaa kutsujen ohjelman ja itse voi keskittyä ystävien kanssa olemiseen ja kauniista vaatteista nauttimiseen.

Suosittelen varaamaan laatuaikaa ystävien kesken Miinalta, alla yhteystiedot.

Miina Keskinen
Nosh edustaja
FB: NOSH Miina Keskinen
INSTAGRAM: @miinanhamelmassa (https://www.instagram.com/miinanhameenhelmassa/) 
miina.keskinen@noshvaatekutsut.fi 

Ihanaa, mutta sateista sunnuntaipäivää kaikille 😘

perjantai 13. syyskuuta 2019

Vertailussa vauva- ja taaperovuosi - kumpi on raskaampi?


Tämä on ollut viime aikoina suosittu keskustelun aihe ja herättänyt mielipiteitä molempiin suuntiin. Onhan se tuhiseva oma nyytti ihana, mutta ne kamalat yö valvomiset (kuka niistä oikeasti nauttisi) ja sitten kun lapsen saa pääsääntöisesti nukkumaan öisin, alkaa loputon vahtiminen, kun taapero saa jalat allensa. Silloin kaappien ja laatikoiden sisällöt, koriste-esineet ja kaikki mahdollinen vaihtavat paikkaa satoja kertoja päivän aikana sekä suuhun menee kaikki vähänkään mielenkiintoinen.

Mitkä sitten oli vauva-ajan plussat ja miinukset? Entäs taaperoajan? Molemmissa on omat haasteensa ja ihanat hetkensä, joita välillä kaipaan (erityisesti vauva-aikaa, joka menee yhdessä hujauksessa ohi), mutta kumpi niistä onkaan raskaampi?

Vauvavuodesta tulee ensimmäisenä mieleen se ääretön onnen tunne äitiydestä ja omasta vauvasta. Tähän liittyy myös jännitys ja pelko uudenlaisen vastuun aiheuttamasta suorituspaineesta. Varsinkin, kun itsellä ei ollut lainkaan kokemusta vauvan hoidosta tai vauvoista ylipäänsä. Etukäteen olisin ehkä halunnut tietää miten raskasta alku on. Erityisesti se ensimmäinen kuukausi, kun vielä itsekin toipuu synnytyksestä ja kaikki uusi vauva-arjessa ihmetyttää ja jännittää.

Vauvakuplassa eläminen tarkoitti minulle lähinnä kuukausien ajan 3-4 tunnin rytmin kiertoa. Eli vauva heräsi, vaippojen vaihto, pullon lämmitys ja syöttö, hieman sylittelyä ja nukahtaminen. Sitten taas koko homma alusta. Noin puolen vuoden iässä, kun puuro alkoi tulla mukaan ruokavalioon, unet piteni hiljalleen ja pääsimme pois 3-4 tunnin kehästä. Olihan se väsymys aikamoista ja nukuin itsekin Lucan kanssa muutamat päikkärit päivän aikana.

Väsymyksen tunteen lisäksi muistan tietynlaisen eristäytymisen ulkomaailmasta. Silloin olin jäänyt pois työelämästä ja väsymyksen takia ei paljoa jaksanut liikkua vauvakerhoissa tai vastaavissa. Olisin kaivannut enemmän ajoittain seuraa, mutta ei vaan jaksanut aina liikkua kodin ulkopuolella. Eli omassa kuplassa oltiin hyvin kirjaimellisesti.

Taapero ajan väsymys onkin sitten erilaista kuin vauvavuotena. Nukutaan yöt Lucan kanssa hyvin vierekkäin, mutta päivät on niin täynnä menoa ja meininkiä, että iltaisin todellakin tuntee tehneensä työpäivän lapsen kanssa. Varsinkin silloin, jos taaperon oma voimakas tahto on näyttäytynyt useita kertoja päivän aikana.

Taaperon kanssa on parasta, kun saadaan touhuta yhdessä ja jonkinlaiset yhteisleikit alkaa muodostua. Kipitetään käsi kädessä, tehdään helppoja palapelejä, hiekkakakkuja hiekkalaatikolla ja potkitaan palloa yhdessä. Vanhemmuudesta alkaa nauttia eri tasolla ja myös isä pääsee vauvavuoden jälkeen osallistumaan kunnolla. Pelkkä hoidon antaminen loppuu ja mukaan tulee aktiviteettien järjestäminen.

Kumpi sitten lopulta on raskaampi aika riippuu varmasti lapsen ja äidin persoonasta, millainen nukkuja lapsi on ja monesta muusta asiasta. Minulle raskaampi aika oli selkeästi vauvavuosi jatkuvien heräämisten takia. Toisaalta univajetta tasasi silloin vauvan ihana tuoksu ja hormonien antama voiman tunne. Väsymyksestä huolimatta vauvavuodesta ei jäänyt pahoja traumoja, vaan ihania muistoja.

Nautitaan siis pienen lapsen kanssa jokaisesta hetkestä ja muistetaan, että se lapsuus koetaan ja eletään vain kerran.

Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille 😘


Helmikuun virkistävä yourselfishness-Goodiebox saapui

Kaupallinen yhteistyö Goodiebox. Lopultakin odotukseni palkittiin, kun puhelimeeni kilahti viesti ensimmäisen Goodieboxin saapumisen me...