torstai 20. helmikuuta 2020

Helmikuun virkistävä yourselfishness-Goodiebox saapui


Kaupallinen yhteistyö Goodiebox. Lopultakin odotukseni palkittiin, kun puhelimeeni kilahti viesti ensimmäisen Goodieboxin saapumisen merkiksi. Odotukseni oli korkealla, enkä todellakaan joutunut pettymään, kun olin saanut rapisteltua auki herkullisen pinkit silkkipaperit, joihin ihanat tuotteet oli boksin sisälle pakattu. 

Helmikuun Goodiebox oli siis ensimmäinen boksi tällä nimellä, kun viime kuussa hyvästelimme Bette Boxin yrityskaupan johdosta. Tämän kuun saamani boksi haluaa tarjota virkistystä ja muistutusta oman ajan ottamisen tärkeydestä. Siis onko Goodieboxin naisporukka ajatuksen lukijoitakin? Tämä teema ja koko boksi oli kuin tehty tällaista hieman nuukahtanutta kotiäitiä varten, joka tosiaankin tarvitsee lisäenergiaa, jotta taas jaksaa harmautta kevääseen asti. Aivan nappivalinta oli teema ja koko boksi muutenkin. 


Mutta sitten itse asiaan eli helmikuun tuotteisiin. Mitä ihanaa laatikosta löytyikään tälle kuukaudelle? Boksista löytyi Mudmasky Aftermask Vitamin Serum, jonka hoitava merilevä ja merikasvit hemmottelevat ihoasi kasvonaamion jälkeen, Essentials by Goodiebox Face Mist, puuvillakukka- ja puuvillasiemenuute virkistää ihoa kasvosuihkeena pitkin päivää, Naobay Protective Conditioner luonnonmukainen hoitoaine, Starskin Glowstar Foaming Peeling Puff eli patentoitu kuoriva sieni, joka poistaa kasvoilta kuolleet ihosolut ja hoitaa ihoa muun muassa AHA-, porkkana- ja parsakaaliuutteen voimalla sekä Dr Botanicals Pomegranate Superfood Regenerating Sleeping Mask, joka on vegaaninen ja luonnonmukainen vaihtoehto ihon palautukseen ja hoitoon antioksidanttien voimalla.


Aivan ihana kattaus erilaisia kauneuden- ja hyvinvoinnin tuotteita boksi sisälsi ja innolla odottelen taas kaikkien uusien juttujen testailua. Erityisesti minua miellytti hoitoaine (tulee talvella todellakin tarpeeseen) ja uteliaisuuteni herätti yönaamio sekä kasvonaamion jälkeinen seerumi, jollainen on itselleni aivan uusi tuttavuus. Kyllä tästä paketista jo virkistystä ja kaunista oloa saa kevään odotukseen.

Kiitos Goodiebox ja ihanaa kevään odotusta kaikille 😘

Tilaa oma super ihana Goodiebox tämän linkin kautta:
https://www.goodiebox.fi/?gclid=EAIaIQobChMIxamgkbDg5wIVSsKyCh3s8gWrEAAYASAAEgK_WfD_BwE

keskiviikko 19. helmikuuta 2020

10 hassua ja outoa kysymystä

Tämän postauksen kysymykset löysin Diiskuneidin blogista https://diiskuneiti.vaikuttajamedia.fi/2020/02/19/kymmenen-hassua-kysymysta/ ja ajattelin heti napata nämä myös omaan blogiini. Onhan nämä blogiketjut niin viihdyttävää luettavaa ja hauska vertailla omia sekä muiden vastauksia keskenään. Nämä postaukset on myös hyvä tapa tutustua meihin bloggareihin paremmin vain arkisina ihmisinä, ihan tällaisena tavallisina kuin olemme.

Mennään itse asiaan siis niihin kysymyksiin:

1. Imetkö koskaan hiuksiasi?
Tämä ensimmäinen kysymys taitaa mennä sarjaan oudot kysymykset. Vastaus on ehdottomasti en, enkä ole koskaan tehnyt niin.


2. Petaatko sängyn joka aamu?
Teen sen joka päivä. Pyrin tekemään petauksen heti aamusta, mutta joskus menee lähelle puoltapäivää. Varsinkin jos Luca on nukkunut lähelle kymmentä, niin silloin petaus venyy ja niin kyllä kaikki muutkin aamun tekemiset. Mutta nukkumaan en halua illalla mennä, jos sänky ei ole ollut välillä pedattuna.

3. Mikä on suosikkilaulusi?
Suosikista en tiedä, mutta tällä hetkellä päässäni pyörii jatkuvasti Kaapon tunnari, jonka kaikki äidit luultavasti tietävät. Se nyt vaan on pojan lempiohjelma nyt.

4. Mitä ajattelet yksin autossa?
Siis missä? Enpä taida muistaa edes koska olisin ollut viimeksi yksin autossa, kun aina poika mukana. Jos joskus pääsen yksin jonnekin, niin todennäköisesti sitä, että pitää ehtiä nopeasti takaisin kotiin. Ruuhkavuodet menossa siis meillä kiireisenä.

5. Mikä keittiötarvike olisit?
Nyt tuli paha. En oikeastaan pidä mistään keittiön vempaimesta, koska en ole mikään himo keittiössä touhuaja. Jos joku pitää valita, niin kaunis ja kurvikas vedenkeitin, koska rakastan teetä ja juon sitä noin 10 mukia päivässä.

Omanin matkalta ihana aamutee hetki

6. Mikä eläin olisit ja miksi?
No nyt on sitten helppo. Ihmisen paras ystävä eli koira. Joku pieni, suloinen ja pörröinen, kuten omani Viivi ja Fiona. Minun tytöt ❤

Fiona, tyttöni mun 

7. Mitä teet kun olet vihainen?
Puhkun ja puhisen (mielessäni tosin vain). En pidä huutamisesta. Yleensä vetäydyn omiin oloihini.

8. Mitä toivot tällä hetkellä eniten itsellesi?
Olen aika tyypillinen äiti, sillä kaikki toiveeni taitavat koskea poikaani. Jos nyt jotain pitää toivoa tai haluta, niin voisinpa katsoa joskus elokuvan vain itsekseni. Jotain kunnon hömppää, hyvää suklaata ja sitä ihanaa teetä mukitolkulla. Ehkä sitten joskus taas, kun pikkulapsiajasta on selvitty.

Luca leikkii Omanissa tanssivan suihkulähteen kanssa

9. Millainen olet humalassa?
Enpä rehellisesti sanoen muista koska olisin ollut viimeksi humalassa. Siitä on jo vuosia ja vuosia aikaa. Muistelen olleeni tietenkin se hauska, fiksu ja filmaattinen persoona ☺️

10. Käytätkö hajuvesiä?
Olen hieman herkkä hajusteille, joten en käytä. Jos tuoksuvaa huuhteluainetta ei lasketa. Eipä taideta, joten siis en. Minulla on kylppärin kaapeissa sitä sun tätä ja muutamia tuoksuja myös, mutta käyttöön ne pääsevät ainoastaan muutaman kerran vuodessa juhlan tullen.

Ihanaa viikon jatkoa ja kopioikaa kysymyksiä blogeihinne 😘

tiistai 18. helmikuuta 2020

Sopimusbloggariksi Vaikuttajamedialle

No niin, nyt pääsen kertomaan jo täällä blogin puolellakin, että blogini uusi blogikoti on 1.3 alkaen Vaikuttajamedia. Ihania uusia tuulia on siis tulossa uudistetulla blogin alustalla. Eilen blogini on irroitettu Kaksplussan alustalta ja sinne suuntaan suuri kiitos yhteisestä ajasta sekä kasvusta, johon blogini ylsi Kaksplussan blogimaailman jäsenenä. 

Aiheet blogissa pysyvät muutosta huolimatta varmasti kuta kuinkin samana eli keskiössä on meidän perhe-elämä, äitiys ja vanhemmuus sekä kauneus- ja hyvinvointi. Lucan kasvun myötä todennäköisesti kuitenkin vauva- ja taaperojutut alkavat vähentyä ja keskityn jatkossa entistä enemmän kauneuteen ja hyvinvointiin.

Nyt on sellainen välitila menossa, vähän kuin vaihtaisi työpaikkaa. Vanhan työpaikan tehtävät alkavat olla maalisuoralla, mutta uusi vielä starttailee hiljalleen. Onkin siis hyvä hetki hieman hengähtää, muistella mitä kaikkea ihanaa olen jo päässyt blogin myötä tekemään ja kokemaan sekä tietenkin suunnitella uusia aiheita ja tarinoita teille kerrottavaksi. 

Blogin uusi alku ja uudet kujeet alkamassa 1.3 😘

maanantai 17. helmikuuta 2020

Missä lumi? Missä lumileikit? Outo talvi vain jatkuu jatkumistaan

Uusi viikko on taas alkanut sateisena, harmaana ja hiekkaisen likaisena. Nyt täytyy jo todeta, ettei tämä jatkuva sade ole enää kivaa, kun aurinko näyttäytyy vain harvakseltaan pilven reunuksen takaa, vain hetkeksi, kadoten taas harmaan pilvimassan taakse. Vielä joulun aikaan olin varma, ettei lauha ja outo talvi voi jatkua kevääseen asti, joten nautin lauhasta ilmasta.

Nyt kuitenkin, kun lehtien lööpit kirkuvat, että talvi on todellakin taputeltu, ainakin Etelä-Suomen osalta, niin tilalle on tullut harmitus. Olisipa ollut kuitenkin hauskaa edes muutaman kerran päästä pieneen pulkkamäkeen pojan kanssa omalle takapihalle tai pulkkailemaan rantaraittia pitkin. Tai tehdä lumiukko, pyöritellä pieniä lumipalloja lumesta, joita olisimme voineet Lucan kanssa heitellä ilmaan.

Ikävintä tässä on se miten likaiselle kaikki näyttää ja miten likaista kaikki oikeasti on. Tämän huomaan koirien tassuista, kaikista kahdeksasta kappaleesta, jotka tuovat päivittäisten useiden lenkkien jälkeen kiitettävästi hiekkaa eteisemme lattialle, vaikka kuinka yritän niitä pyyhkeeseen putsata. Eipä tarvitse miettiä mitä tekisin vähällä vapaa-ajalla, kun jatkuvasti saa olla hiekkaa lakaisemassa eteisen lattialta, ettei se kulkeutuisi koko taloon asti.

Lapsuudesta en muista yhtään talvea, ettei lunta olisi ollut, joskus jopa liiaksi asti. Ehkä nyt täytyy alkaa uskomaan ilmastonmuutoksen vaikutuksien tavoittaneen jo meidän pohjoisen Suomenkin, jos talvet todellakin alkaa tällaisia olemaan. Huh huh, jää nähtäväksi millainen kesä on tulossa tällaisen talven jälkeen. Toivon, että super kuuma, mutta lauha talvi ilmeisesti ennustaa kylmää kesää. Jospa nyt tämä ennustus menisi pieleen ja saisimme nauttia kunnon helteistä. Tuleva kesä onkin minun ja Lucan viimeinen kesä ns. vapaalla, koska syksyllä poika täyttää kolme ja työt sekä päiväkoti vääjäämättömästi alkavat.

Postauksen kuva on Lucan vauvavuodelta, jolloin pääsimme nauttimaan lumesta ja Luca sai tutustua vauvapulkan ihmeelliseen vauhtiin. Aurinkoisia päiviä odotellen ja ihanaa viikon alkua kaikille 😘

sunnuntai 16. helmikuuta 2020

Näistä syistä poikamme sai nimen Luca Sakari

Nimet on hyvin tunneperäinen asia ja nimen valinta pohjautuukin yleensä tunteisiin, nimien herättämiin mielikuviin, ja siihen, mikä tuntuu oikealle nimelle omalle lapselle. Joskus nimen valinta on hankalaa, se kestää pitkään ja sopivaa nimeä joutuu makustelemaan pitkäänkin. Joskus valinta on kompromissi kahden vanhemman välillä, mutta joskus valinta on helppo, yksimielinen ja yksinkertaisen nopea päätös tehdä.

Meillä asiasta keskusteltiin minun ja mieheni välillä ja asiaa mietittiin, mutta alusta asti Luca oli minulla ykkösvaihtoehto ensimmäiseksi nimeksi ja Sakari miehelläni ainoa vaihtoehto toiseksi nimeksi. Miksi sitten asia oli näin?

Aloitetaan Luca nimestä. Olen aina halunnut lapselleni kansainvälisen nimen ja olen tykännyt Luca nimestä todella pitkään. En edes muista missä sen ensimmäistä kertaa kuulin. Suomalaiset nimet ovat myös kauniita, mutta jotenkin nykyaikaan sopii kansainvälisen nimen antaminen ja tätä valintaa tuki myös perheemme sukunimi, joka ei ole Virtanen tai Järvinen, vaan ei niin perinteinen suomalainen sukunimi. Mietimme myös muita nimiä ja olin avoimin mielin, mutta sovimme, että nimeksi tulee Luca, mikäli muita nimiä ei ala mieleen tulemaan. Mietimme ja teimme perinteisiä nimilistoja, mutta mikään muu kuin Luca ei alkanut tuntumaan oikealle. Lucassa viehätti myös se, että Luca nimellä on maailmalla perinteitä ja Luca annetaan aina miespuoliselle ihmiselle, joten senkin vuoksi nimeä on helppoa käyttää missä päin maailmaa tahansa.

Entäs sitten mistä Sakari tulee? Ehkä jo arvasitkin? Mieheni toinen nimi on Sakari, joten miehelleni oli hyvin tärkeätä, että poikamme saisi hänen nimensä. Tämä ei edes ollut ainoa syy, vaan mieheni on perinteiden mukaisesti perinyt Sakari nimen omalta isältään, joten valinta oli meille todellakin helppo. Nimien periytyminen onkin minusta todella kaunista. Suomessa on ihana perinne, jonka mukaan nimi kulkee suvussa isältä pojalle, ja vielä kun ketju jatkuu edelleen isältä seuraavalle pojalle, niin se on erityisen ihana tapa. Toki muitakin tapoja nimien periytymiseen on, mutta itse pidän tästä perinteisestä isältä pojalle tavasta.

Näin meidän poikamme sai kasteessa nimeksi Luca Sakari ja se olikin meille vanhemmille erityisen merkittävä päivä. Tästä päivästä on muistona olohuoneessamme perhekuva, joka on otettu kastejuhlasta. Kastejuhlan pidimme Lucan mummolassa ja paikan valinnassa oli myös perinteet ilmassa, sillä myös kaikki Lucan serkut on saanut kasteen mummolassa, mummon hääpuvusta tehdyssä kastemekossa.

Tulipas muuten aika tunteellinen olo, kun tätä kirjoitteli ja asiaa muisteli. Nimen antaminen omalle lapselle on niin kovin henkilökohtainen ja tärkeä asia. Edelleen olemme sitä mieltä, että valinta oli täydellisen oikea meidän pojallemme ja hienosti Luca nimi toimii käytössä sekä poika myös itse sitä sujuvasti käyttää.

Ihanaa sunnuntaipäivän jatkoa kaikille 😘

perjantai 14. helmikuuta 2020

Perhevapaauudistus osa II - Jyräsikö tasa-arvon tavoittelu lapsen edun?

On ollut todella mielenkiintoista uppoutua lukemaan ja pohdiskelemaan lähettämiänne kommentteja koskien postaustani, jonka aiheena oli kritisoida perhevapaauudistukseen suunniteltuja äidin ja isän 6,6 kuukauden hoitokiintiöitä, joista toiselle vanhemmalle voisi siirtää 69 päivää. Edelleen kommentteja tulee ja keskustelua aiheesta käydään, mutta yhteenvetoa keskustelusta voin jo tehdä.

Esitetyn mallin puolustajat vetosivat kaikki käytännössä samaan argumenttiin. Siihen, että työmarkkinat tulee saada tasa-arvoiseksi naisen ja miehen välillä. Siihen, ettei naisen työeläke kärsi kotona olon takia, ettei naisen palkkaus ole työnantajalle riski, ettei naisen euro ole 80 senttiä, eikä naista syrjäytetä ylennyksistä tai vaativammista työtehtävistä äitiyden takia.

Toisaalta taas osa kommentoijista (myös äideistä) kokee minun laillani, että perheiden eriarvoisuus kasvaisi entisestään esitetyn mallin takia. Koska vain osa isistä haluaisi tai edes voisi eri syistä johtuen hänelle merkittyjä kuukausia käyttää.

Perimmäinen kysymys uudistusta koskien onkin kenen etua tällä halutaan ajaa? Tai pitäisi ajaa? Ilmeisesti esityksen tärkein päämäärä on edistää naisten asemaa, mutta eikö myös lapsen etu pitäisi ottaa huomioon? Se, että jokaisella lapsella olisi tasavertaisesti oikeus ja mahdollisuus olla varhaislapsuuden aikana yhtä pitkä aika kotihoidossa. Varhaislapsuuden merkitystä ei lapsen kehityksessä voida sivuuttaa, eikä sitä, että hyvin pienelle lapselle paras paikka on oma koti ja oman äidin hoito.

Uudistuksessa on paljon hyvää, mutta edelleen perään kuulutan sitä paljon puhuttua valinnavapautta myös perheille ja oikeutta arvioida oman lapsensa paras. Olkoon se sitten äidin kotona olo, isän kotona olo tai päiväkoti, mutta kaikilla perheillä pitäisi olla oikeus tämä valinta tehdä itse, eikä olla kahlittuja kiintiöiden asettamiin raameihin.

Perheiden ja lapsen edun tavoittelu sekä lasten oikeus tasavertaiseen varhaislapsuuteen pitäisi uudistuksessa näkyä. Vanhemmille pitäisi antaa yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet pitää pieni lapsensa kotihoidossa, eikä joutua tilanteeseen, jossa päiväkoti on ainoa vaihtoehto, koska isällä ei ole mahdollisuutta olla kotona.

Sitäkin voidaan toki pohtia saadaanko tällä mallilla edes todellista tasa-arvoa aikaan? Vai jääkö hyvät aikomukset pelkästään paperille ja todelliset vaikutukset on vain negatiivisia? Jos työelämän rakenne ja kulttuuri ei muutu, mutta perheiden eriarvoisuus kasvaa, niin uudistuksen kaunis tavoite ei toteudu.

Oikein ihanaa viikonlopun aloitusta kaikille 😘

keskiviikko 12. helmikuuta 2020

Ensi kuun jännät jutut - Blogimatka ja vuorokauden poissaolo kotoa

Tänään minulla on pyörinyt mielessä tulevia tapahtumia, jotka jännittävät hyvällä tavalla. Sain kutsun Visit Jyväskylä/IhanNaiset bloggaajamatkalle Jyväskylään, joka on maaliskuun alkupuolella. Hienoa päästä tapaamaan muita bloggareita ja viettämään aikaa Jyväskylässä, siihen tutustuen ja kuulla muun muassa Neste Rallin 70. juhlavuoden valmisteluiden etenemisestä. Neste Ralliin liittyen on muuten tulossa matkan jälkeen blogissa arvontaa, joten kannattaa seurata, jos rallit yhtään kiinnostaa itseä tai lähipiiriin kuuluvaa ystävää.

Tähän matkaan liittyen tapahtuu aika jännä juttu, joka onkin minulle itse matkaa jännittävämpi. Jotta voin matkalle osallistua, niin joudun luonnollisesti olemaan matkan ajan kotoa poissa. Matkalle lähden aikaisin lauantaina aamulla ja palaan sunnuntaina alkuillasta. En tiedä kenen puolesta jännitän eniten, itseni, Lucan vai Lucan isän? Ehkä hieman meidän kaikkien, sillä tämä onkin sitten pisin aika, jonka Luca on ollut erossa äidistä ja toisinpäin. Yökylääkään ei ole ollut lähes vuoteen, ei edes sinne tuttuun mummolaan.

Saahan nähdä miten homma tulee toimimaan. Mutta menossa ollaan ja liput Jyväskylään ja takaisin on jo hankittu, eikä reissua enää tulla perumaan. Ainakaan sen jännittämisen takia. Onhan Luca jo 2 vuotta ja 4 kuukautta sitten vanha, joten ehkä hän yhden yön ja päivän pärjää isin ja mummon hoivissa. Eiköhän, vaikka ikävä myös varmasti tulee ja tämä koskee myös minua.

Toisaalta odotan myös hieman yksin matkustamista. Saanko siis aivan oikeasti istua junassa muutaman tunnin itsekseni, käydä ravintolavaunussa syömässä rauhassa halutessa ja siis nukkua hotellissa yhden yön seurana ainostaan minä itse. Tämä on ehkä se uskomattomin juttu reissuun liittyen. Siis yksin nukkuminen. Kertoo jotain kotiäidin elämän jännittävyyden asteesta, kun tällainen hyvin monelle aivan arkipäiväinen juttu nouseekin omassa elämässäni isoksi tapahtumaksi. Kuuluu varmaan niihin asioihin, joita lapseton ei oikein voi ymmärtää. Tai ainakaan itse en olisi ennen perhettä ymmärtänyt.

Kaikkea hauskaa on siis tulossa lähiaikoina, joista toki täällä myös postailen. Kuvassa olemme Lucan kanssa Tammisaaressa kesäisellä retkellä. Lucan vauvavuotena, jolloin vasta ihmettelin uutta rooliani äitinä ja jännitin vielä aivan eri asioita pieneen  poikaamme liittyen.

Jännittävää viikon jatkoa kaikille 😘


Helmikuun virkistävä yourselfishness-Goodiebox saapui

Kaupallinen yhteistyö Goodiebox. Lopultakin odotukseni palkittiin, kun puhelimeeni kilahti viesti ensimmäisen Goodieboxin saapumisen me...